1. helmikuuta 2014

Wannabe

Mietin hetken, onko tätä postausta järkevää edes kirjoittaa, mutta haluan kuitenkin ilmaista oman mielipiteeni asiaan. Koska myös itse päätän, mitä blogiini kirjoitan, koin tämän postauksen jollakin tavalla puolustavan paikkaansa, oli se sitten järkevää tai ei. Puolustelevaa, ehkä. Tähän kirjoittamani asiat ovat kuitenkin totta, minulla ei ole tarvetta valehdella omaksi hyödykseni. Olen jo muutaman päivän ihmetellyt, mistä ihmeestä olen alkanut saamaan normaalia enemmän katselijoita blogilleni. Yleensä kun lukijoita on ollut ihan vain muutama, joista heistäkin olen ollut iloinen. Hienoa, jos pystyn tarjoamaan jollekin jotain blogini avulla. Tähän asti olen sen toivonut olevan jotain positiivista, mutta nyt uskoni koki pienen kolauksen. Saadakseni jotain selvyyttä tähän lukijamäärän kasvuun, ei muuta kuin blogin nimi Googleen. Sieltähän se syy löytyi, hei vain teille, jotka erään keskustelupalstan ansiosta olette blogiini eksyneet! :)


Muistelisin, että tästä samasta aiheesta on käyty keskustelua aiemminkin, tosin oma blogini ei ole aiemmin osunut edes tulilinjan viereen. Lisään nyt siis lusikkani tähän soppaan. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, sanotaan, ja tunnustan, että nyt kalahti ainakin vähän. Samalla ihmettelen, miten ihmisillä on aikaa tai mielenkiintoa vertailla kahta blogia keskenään, ja vieläpä niin paljon, että viitsii mennä avautumaan aiheesta jollekin keskustelupalstalle. No, ns. selän takana puhuminen onkin varmasti yksi maailmanhistorian vanhimmista vitsauksista, joten eihän sille kai mitään voi. Jos blogini samankaltaisuus johonkin blogiin ärsyttää niin kovin, voi siitä mainita minulle suoraan. Helpoin tapa on tietysti olla lukematta blogiani. Myönnän, että porkkana ja pari palkokasvia meni nyt nenääni melko syvälle, mutta lähinnä siitä syystä, että en ole ikinä ymmärtänyt tai tule ikinä varmasti ymmärtämäänkään sitä, miksi toisten ihmisten negatiivinen arvostelu tuntuu olevan niin kovin tärkeää ja antoisaa, että sitä on pakko tehdä joka paikassa, niin elävässä elämässä kuin virtuaalimaailmassakin. Ja yleensä nimen omaan nimettömänä tai selän takana.


Kalahtamisesta sitten, tunnistin blogini ja myönnän, että tästä löytyvät kaikki paljettipaidasta lähtien, mitäpä sitä kieltämään kun kaikki voivat todeta asian omin silmin. Olen aina ollut kovasti vaikutteita ottava ja inspiraatiota hakeva ihminen, ihan lapsesta asti. En tiedä mistä se johtuu, olenko sitten niin epävarma itsestäni, etten voi olla "oma itseni" vai haenko vielä nyt aikuisenakin omaa minääni. Jos joku nyt kokee, että "pelottavuuteen asti matkin" jotakin tiettyä ihmistä, sille en voi mitään, ja pyydän anteeksi aiheuttamaani mielipahaa. Elämässäni on kuitenkin aika paljon muutakin kuin ponivalot ja tyynyt, ne nyt vain ovat sattuneet tulemaan blogissa esille. Jos se, että olen tällä hetkellä ehkä lapsellisen innostunut joistakin samoista asioista kuin joku muu, tekee minusta epäilyttävän ja omituisen, sitten olen sitä ihan mielelläni. Jos koen hyvää mieltä siitä, että löydän kauniita asioita omaan arkeeni, ja saan nauttia niistä samoista asioista blogien kautta, olen tyytyväinen. Elämässä on niin paljon kaikkea kurjaa ja rumaa, että kauniita asioita on haalittava mistä vain.


Olen ainakin luullut, että muutkin ihmiset innostuvat asioista vähän jaksottain. Myönnän, että tällä hetkellä olen kovin innostunut tyynyistä, koska ne vain näyttävät kivoilta. Ne näyttävät kivoilta omalla sohvalla, toisten blogeissa, tavaratalojen esittelykokoonpanoissa. Jos nyt olen sitä mieltä, että olisi kiva oppia juoksemaan, onhan se tottakai apinoimista ja pelottavaa, "kun se yksi toinenkin bloggaaja juoksee". Olen jo vuosia halunnut oppia juoksemaan, koska se tunnetusti on edullinen ja kokonaisvaltaisesti vaikuttava liikuntamuoto, jota on helppo tehdä missä vain. Minulla ei rehellisesti sanottuna ole varaa vaikkapa harrastaa laskettelua tai tennistä tai käydä viisi kertaa viikossa kuntosalilla. Anteeksi vain, että nyt taidan sitten inhottavasti matkia aika monta ihmistä. Se, että pidän hiihdosta ja harrastan sitä mielelläni, on varmasti sekin kamalaa. Harrastan myös geokätköilyä, tykkään siitä, että saan olla veden äärellä, olen jo useita, useita vuosia halunnut oman koiran, minulla on jopa aviomies, kuten monella muullakin, nimeni on Heidi, ja sehän se vasta on tuomittavaa, koska niin on monen muunkin!


Jos tämän keskustelun avaaja oikeasti tuntisi minut, tietäsi hän, että elämääni kuuluu aika paljon muutakin kuin hänen mainitsemansa asiat. Muita asioita löytyy myös blogistani. Olen ollut esimerkiksi hevoshullu koko ikäni, ja jos satun löytämään hevosaiheiset jouluvalot sen jälkeen, kun joku muu on ollut niistä innostunut omassa blogissaan, onhan se vähän aavemaista. Kauheaa, kun ei se voi edes keksiä omia jouluvaloja, vaan täytyy matkia muita! Ostin kuulkaa samanlaiset valot joululahjaksi kummitytölleni, joka myös on hevosiin hurahtanut, joten täytyyhän senkin olla tosi kamalaa. Hui. Olen myös kirjoittanut blogiani verraten vähän aikaa, enkä todellakaan kuvaa ja kerro jokaisesta ostamastani tuotteesta tai tekemisestä täällä blogissa, joten mielikuvan luominen minusta blogin perusteella on varsin kapeakatseista ja outoa.


Se, että ostaa samanlaisia asioita tai tekee samanlaisia juttuja, kuin joku muu, ei varmasti tee ihmisestä kammottavaa. Itse koen blogit inspiroitumisen paikkana, ja jos näen jossain blogissa jotain kivaa, en näe mitään syytä, miksen voisi itsekin halutessani tehdä samoin tai hankkia samanlaisia juttuja. Se tuskin on keneltäkään pois. Ihmisillä saattaa myös olla hyvin paljon samanlainen maku, ihan vahingossa. Saatan myös joskus ostaa jonkun lehdessä näkemäni tavaran, jos se minua miellyttää, tai hakea ruokakaupasta tarjouskahvia sen takia, että se oli tarjouksessa, aivan kuin sadat muutkin. Anteeksi, jos se ei ole omaperäistä.


Oletan, että minun nyt pitäisi olla hankkimatta tulppaaneita (Joista oikeasti, aidosti pidän. Tykkään myös pioneista, ruusuista ja esimerkiksi omenankukista, ihan tiedoksi vain.), käyttämättä Converseja ja tupsupipoa (Aika moni taitaa Converset omistaa, samoin tupsupipon. Omistan myös muita kenkiä ja muita pipoja.), hankkimatta raitamekkoa, vaikka se näyttäisi omasta mielestäni kivalta, vain siksi, että jollakin muulla saattaa olla samanlainen. Jos samanlaiset asiat ja samanlaiset tekemiset jonkun muun kanssa ovat hirveää, maailmassa taitaa olla aika monta hirveää ihmistä. Tiedättekö, olen aika usein nähnyt jonkun, joka on ihan kuin kaksoisolento jollekin tuntemalleni ihmiselle. Varmasti teillekin on joskus käynyt niin? Onhan sekin aika kammottavaa ja varsin tuomittavaa. Kuinka he kehtavat olla samannäköisiä!


Toivoisin, että jos joku haluaa keskustella tästä aiheesta, tehtäisiin se blogini kommenttiboksissa, eikä jollakin keskustelupalstalla. Enhän minä tietenkään sille mitään voi, jos joku haluaa tästä keskustella keskustelupalstalla, jos hänelle siitä tulee hyvä mieli, niin siitä vain. Se ei ole varmastikaan minulta pois. Mietin kovasti sitä, antoiko tämä kirjoitus nyt vain lisää pontta tälle keskustelulle ja olenko nyt itse vain lietsomassa keskustelua ja näin ollen vaikuttamassa negatiivisten asioiden leviämiseen. Päätin kuitenkin, että painan julkaise-nappia, koska mielestäni jokaisella on oikeus ilmaista oma mielipiteensä, etenkin asioissa jotka liittyvät henkilöön itseensä. Olen ihan takuulla argumentoinut huonosti, takertunut epäolennaiseen, ilmeistesti myös loukkaantunut turhaan ja ollut muutenkin epämääräinen eikä tässä tekstissä varmastikaan ole mitään logiikkaa. Toivottavasti he, jotka tämän jaksoivat lukea, löysivät kuitenkin jonkinlaisen punaisen langan tekstistä. Oman näkemykseni olen kuitenkin ilmaissut, jää nähtäväksi oliko se hyvä vai huono juttu. Onneksi tässä ei ole kyseessä kenenkään henki tai elanto, tuskin itsekään menetän tästä yöuniani. Olen edelleen sitä mieltä, että maailmassa ei ole liikaa kauniita ja mukavia asioita, joten samojenkin asioiden jakaminen blogissa on ihan ok. Toivon edelleen naiivisti, että ihmiset voisivat olla kohteliaita toisilleen ja toivoa toisilleen hyvää. Tämä koskee ihan kaikkia elämänalueita, ei pelkästään minun blogiani tai blogimaailmaa yleensä.

Lopuksi haluaisin esittää anteeksipyyntöni Norpalle, jos satut tämän lukemaan. Tarkoitukseni ei todellakaan ole ollut millään tasolla matkia sinua, ja olen pahoillani siitä, että joku on asiat niin kokenut. Uskon kuitenkin, että fiksuna ihmisenä tiedät, että ihmiset voivat olla kiinnostuneita samoista asioista ilman, että se on jotenkin karmivaa. Olet nyt näemmä saanut tästä asiasta itsekin lokaa niskaasi, ja olen pahoillani, jos tapani kirjoittaa tätä blogia on sen jotenkin aiheuttanut.

Kaikesta huolimatta toivon täydestä sydämestäni ihan kaikille mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua.

Postauksen kuvat on otettu kesällä 2011.

16 kommenttia:

  1. Noh, kyllähän sä melkoiselta Noora fanilta vaikutat sen perusteella, mitä blogiasi katsoin. Mutta kannattaa ehkä kuitenkin olla armollinen itselleen tässäkin kohtaa. Peace!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! En voi kieltää, ettenkö tykkäisi Nooran tyylistä ja ettenkö yrittäisi osittain samanlaista tyyliä itsekin hakea. Tykkään myös hanen tyylistään kirjoittaa, ja hänen blogiaan on siksikin kiva lukea. En nyt ajatellut kaivautua mihinkään maakuoppaan tämän takia, vaan jatkaa ihan sillä tyylillä, mikä musta itsestäni tuntuu hyvältä. :) Mukavaa lauantain jatkoa!

      Poista
  2. Voi höpsistä! Minä täällä sohvan pohjalla ajaudun blogista toiseen, Norpan kautta Aihevapaalle ja sieltä tänne. Utelias silkastaan :) En ollut ennen blogiasi nähnyt, pikaisesti vilaisin, ja et sä mikään kopio ole! Eli pää pystyyn, kivoja juttuja vaan kehiin :) Oikein mukavaa viikonloppua! Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista! Uteliaisuus on mun mielestä vain hyvästä, kunhan se pysyy positiivisena. :) Olen jo tässä pikkuhiljaa ronkkinut suurimmat herneet nenästäni, näinhän se on, että sitä pitää tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä vaikkei joku yksittäinen ihminen siitä tykkäisikään. :) Kivaa viikonlopun jatkoa sinullekin!

      Poista
  3. En ole lukenut blogiasi, mutta älä piittaa siitä keskustelusta - vauva-palsta on ihan sairas.
    Norpan blogi ei ole kovin omaperäinen, eikä ole sinunkaan. Kumpikin käsittelette todella tavallisia, suosittuja sisustustyylejä ja vaatteita. Nyöskään kenelläkään ei ole yksinoikeutta rivierea maison-tyyliin tai lexingtonin-/gantin tyynyihin tai torkkupeittoihin.
    Mielestäni sinun ei tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi, samanlaisia blogega on kolmetoista tusinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Toisten aivopierut eivät tosiaankaan ole minulta pois, mutta en todellakaan tykkää tavasta, mikä on vallalla suunnilleen kaikissa keskustelupalstoissa. Anonyymina on niin helppo sanoa ihan mitä vaan, piittaamatta siitä, miten se johonkuhun muuhun vaikuttaa.

      Kovin kummoista omaperäisyyttä en blogissani haekaan, haluan kirjoittaa asioista, joista itse tykkään ja kuvata sitä mikä minua miellyttää. Tykkään myös itse lukea tämänkaltaisia tusinablogeja, usein liika erilaisuuden tavoittelu vie blogin mielestäni ihan väärille urille. Ja kun tosiaan kerran on muutenkin ihan vain tällainen tusinatyyppi, niin tottakai sitä kirjoittaa tusinablogiakin. :D

      Poista
    2. Samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa. Olen itsekin ihastunut kerran yhden bloggarin tyyliin, että tulin hakeneeksi vaikutteita omaan pukeutumiseen ja sisustukseen. Se vaihe meni kuitenkin ohi niin kuin koko "ihastus". Norpan blogia luen ihan muista syistä, meillä ei ole ollenkaan sama maku. Tykkään ihan eri tyylisistä jutuista. Lisäksi hän toistaa liikaa itseään, mut ehkä hän on onnistunut brändäämään itsensä/tuotteensa jos siitä otetaan vaikutteita? Eikö blogit pyri brändäämiseen?

      Poista
    3. Kiitos kommentista! Kuten tekstissä totesinkin, mä olen ihan lapsesta asti ottanut voimakkaasti vaikutteita eri ihmisistä ja asioista. Ehkä tässä on nyt käynyt huomaamattani samalla tavalla. Toisaalta, kuten sanottua, mä luen ja tykkään katsella sellaisia asioita joista itse pidän, olivat ne sitten muiden mielestä kuinka epäaitoja tai kummallisia tahansa. Jokaisella on omat mielenkiinnon kohteensa. Blogien brändäämisestä en osaa sanoa mitään, ehkä siihen osa pyrkiikin. Itse kuitenkin kirjoittelen tätä lähinnä omaksi ilokseni, ja jos joku haluaa näitä sepustuksia lukea, niin sehän on vain mukavaa. Niinkuin sanoin, maailmassa on niin paljon kurjaa ja rumaa, että kivat ja kauniit jutut on tosi tervetulleita vaikka ne olisikin jo "nähty".

      Poista
    4. Joo. Kysymys brändäämisestä olikin lähinnä retorinen, mut kyllä joillain se selkeesti on mukana siinä hommassa. Enkä siis yhtään terkoittanut sua. Sen takia tää sun blogi voi hyvinkin olla aidompi, kuin moni muu (ei mainoksia, et esiinny lehdissä, pyri tienaamaan). Sitten jos lähdet tällaisia tavoittelemaan, koko homma muuttuu astetta vakavammaksi. Eikö brändäys blogeissa liity juuri tohon kaupallisuuteen, mutta se tehdään omalla persoonalla/naamalla/elämällä, jolloin siitä kokonaisuudesta tulee tuote/mielikuva. En siis olettanut, että sinä "aloittelevana bloggajana" olisit näitä kohdallasi miettinyt.

      Poista
    5. Joo, ymmärsin täysin pointtisi. Tuo brändäyshän on ihan ymmärrettävää silloin, kun kyse on kaupallisesta blogista, ehkä siinä tapauksessa vähän "pakkokin". Hyvä brändihän auttaa tuotteen markkinoinnissa ja haluttavuudessa, oli se sitten mikä tahansa. Mä just joku aika sitten mietin, että onneksi mulla on vain pieni, mitäänsanomaton blogi, johon saan kirjoitella ihan mitä itse haluan, piittaamatta siitä, onko se jotenkin "myyvää". :) Tuskinpa tulen koskaan blogiani "myymään" mihinkään, tokkopa sitä edes mulle tarjottaisiin, mutta joka tapauksessa kaupallistamiseen ei mulla ole minkäänlaista tarvetta. Tää on kuitenkin vain harrastus, josta en pyri hyötymään muuten kuin hyvän mielen muodossa.

      Poista
  4. Heippa! Mä luen Norpan blogia ja löysin av:n keskustelun googletellessani sitä. Ja vaikka keskustelu olikin ihan syvältä, niin onneksi sen löysin- jään nimittäin seuraamaan myös sinun blogiasi. Koeta olla välittämättä: blogisi ja sinä vaikutatte oikein ihastuttavilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! "Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin" piti siis tässäkin paikkansa. Tämän blogin tarkoitus on vain tuoda jotakin mukavaa ja kaunista tavalliseen arkeen, kiva jos sitä tästä löysit. :) Tervetuloa siis vain!

      Poista
    2. Myös mä aion myös jäädä seuraamaan. Olen kyllä sitä mieltä, että kyllä vauva.fi ketjussa ihan asiallisiakin pointteja oli.

      -Marketta

      Poista
    3. Kiitos kommentista ja tervetuloa! Sen enempää tuota keskustelua enää kommentoimatta, tunnistin kyllä jotenkin sieltä itseni, mutta tosiaan olen sitten kai huomaamattani ottanut vaikutteita. Tahallista tämä ei kuitenkaan ole ollut, kuten sanoin, olen aina ollut altis ottamaan vaikutteita muista. Tuo keskustelu oli mulle hyvä opetus siitä, kuinka raadollisia ihmiset oikeasti ovat vaikka haluaisinkin kovasti uskoa muuta. Itseäni ja makuani en kuitenkaan aio muuttaa, vaan ostaa vaikka uuden raitapaidan jos siltä sattuu tuntumaan. ;)

      Poista
  5. Mainitsemasi keskustelun siivittämänä minäkin tänne löysin. Mulle tuli mieleen vain liuta kysymyksiä. Kuka aloitti matkimisen? Kuka keksi ihan ensin tykätä tyynyistä, tulppaaneista, raitapaidoista jne? Kuka oli eka? Kuka matkii maalaisromanttisissa blogeissa? Kuka oli ihan eka maalaisromanttisen blogin pitäjä? Eivätkö ne kaikki matki toisiaan? Jos minä tykkään romanttisesta ja naapurinikin tykkää, niin matkinko minä häntä vai hän minua? Muodissa ovat monet asiat ja monet ihmiset tykkäävät samoista asioista ilman matkimista.

    Jatka omalla linjalla vaikka samaa olisikin. Minäkin tykkään raitapaidoista ja tulppaaneista enkä silti parhaalla tahdollakaan aio uskoa väitettä matkimisesta. :)

    Poletti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Hyviä kysymyksiä sulla, valitettavasti mulla ei ole niihin vastauksia. :) Näinhän ne muoti-/trendivirtaukset leviää, yksi aloittaa ja toiset tekevät perässä samoin. Mä olen sitä mieltä, että jos näen jossain jonkun kivan ja kauniin jutun, jonka koen olevan omaan makuuni sopiva, hankin sen jos siltä tuntuu, ja se on ihan ok. Kuten taisin tuolla aiemminkin todeta, en aio itseäni tai omaa makuani muuttaa vaan jatkaa siten kuin itsestäni hyvältä tuntuu. :)

      Poista