Pentulaatikko saattaa näyttää sotkuiselta (no sitähän se onkin), mutta nämä eivät ole mitään sisä-/seurakoiria, vaan ne on tarkoitettu metsästyskäyttöön ja asumaan ympäri vuoden ulkohäkissä ja lämmitetyssä kopissa. Pennut ovat lisäksi nyt aivan kauheita riehujia, joten ei ihme jos alusta kuin alusta on rullalla alta aikayksikön.
Voi rakkaus... Pentujen kaulassa näkyvät värikkäät nauhat (vihreän pannan lisäksi) ovat 92-vuotiaan mummuni virkkaamat, jotenkin niin liikuttavaa. <3 Jokaisella pennulla on oma värinsä, jotta tunnistaminen olisi helpompaa. Pannoissa on myös jokaiselle pennulle oma numero. Tämä isäni pentuprojekti on ollut kyllä koko lähisuvun yhteinen, isä oli tässä taannoin myös käynyt näyttämässä paria pentua isovanhemmille, jotka asuvat vanhempieni naapurissa. Pennut pahvilaatikkoon ja menoksi, hyvin olivat nassikat käyttäytyneet, kuten nyt vanhempien ihmisten kanssa kuuluukin. :)
Nyt joudun (vaivoin) siirtämään alati kasvavan koirakuumeiluni syrjään ja siirtymään matkakuumeiluun, varasimme nimittäin tänään matkan Eilatiin! Ihanaa päästä viikoksi lämpöön ja aurinkoon rentoutumaan.
My little furry friends, my father's puppies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti