Totuus on kuitenkin se, että yleensä vedän pari leipäviipaletta naamaani kahvikupillisen siivittämänä, huomatakseni että niiden parin leipäviipaleen väsäämisessä on taas mennyt ihan liikaa aikaa ja mulla on taas kiire. Onneksi mulla on vuorotyö, joten tällaisina iltavuoroaamuina saa edes vähän relata. (Yleensä relaan sitten niin kauan, että on taas kiire. Huoh.)
Eilisen kupponen on muuten keitelty uudella kapselikeittimeillä, joka tipahti ostoskärryyn viime viikolla. Tällä kertaa makuna testipakkauksen cappucino, tykkäsin. Tää vehje on just kätevä näihin aamuihin, kun mies on jo lähtenyt töihin aikaa sitten ja vetänyt oman ämpärillisensä kahvia. Itse kun pärjään ihan kupillisella. Vaikka luulenkin, että selviäisin hengissä jos kahvintuotanto maailmasta lakkaisi yhtäkkiä, aamuisin on saatava kupillinen tai päivä ei käynnisty kunnolla.
Morning of my dreams: no hurry or rush, good coffee and a computer (or a good magazine). Unfortunately this is possible only when I have an evening shift at work, so not every day...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti