Ta-dah! Värit ovat erit, mutta totesin, että omistan (ainakin hetkeksi, köh...) tarpeeksi sinivalkoraitaisia vaatteita. Vielä kun kyseessä oli ilmeisesti viimeinen kappale omassa koossani, koin tämän kohtaloksi. Pipo on myös samalta keikalta, sekin halusi näemmä kuvaan mukaan. Väreistä puheen ollen, viimeinen kuva on ehkä lähinnä oikeaa värisävyä.
Tykkään joulusta ihan hirveästi, mutta sen päättymisessä on yksi hyvä puoli. Päivät ovat alkaneet nimittäin jo selkeästi pidentyä, joten valoakin lienee luvassa ennen pitkää. Joulunodotuksesta siirryinkin sitten lumen odotukseen, Finlandia-hiihto kolkuttelee ovella ja minä en ole harjoitellut yhtään. En yhtään, zero, nothing, inte alls. Enkä nyt puhu hiihdosta vaan ylipäätään kaikki urheilu on ollut tauolla jo liian pitkän aikaa, sen verran opintojen päättäminen vei mehut. En ole sentään vielä ilmoittautunut hiihtoihin, joten ihan pakko ei ole mennä nolaamaan/tappamaan itseään ladulle. Mieli kyllä tekisi, ladulle siis. Uskomatonta että lapsena ja nuorena niin syvästi inhoamastani lajista on nyt tullut suorastaan mukavaa.
Toivottavasti saamme pian ihania talvipäiviä. Eikös pakkasukko ole loppiaisen heiniä, ehtiskö sille vielä heittää pienen toivomuksen?
Something I have tried to find the whole autumn. The beanie is a bonus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti