Hengissä ollaan! Finlandia-hiihto oli tosi mahtava kokemus, vaikka eilen olin melkoisen kipeä, muisti taas että onhan mulla lihaksiakin olemassa. :) Paljon oli väkeä paikanpäällä sekä hiihtämässä että kannustamassa. Itselleni oli yllätys se, että kuinka monenmoista hiihtäjää olikin lähtenyt liikkeelle, turhaan hermoilin etukäteen että miten pärjään. Aikakin oli suhteellisen hyvä, siinä neljän tunnin pintaan, tosin jos aikaa ei olisi mennyt turhaan mäissä odotteluun (siis oikeasti! Olen aina luullut, että jos on alamäki, se lasketaan alas, ja jos on ylämäki, se noustaan ylös eikä jäädä minuuttitolkulla ihmettelemään että mitäs nyt.) olisin voinut päästä kolmen ja puolen tunnin hujakoille. Mutta varsin tyytyväinen olin aikaan, enpä sinne lähtenytkään muuta kuin kokemusta hakemaan. Viimeinen 7 km oli kyllä täyttä tuskaa, niska ja hartiat meni tosi jumiin ja kipu oli aikamoinen, mutta pienen venyttelyhetken jälkeen jatkettiin sisulla maaliin. :) Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli juuri nuo alamäet, ne oli oikeastaan kaikki aurattu ihan sileäksi, vaikka mun mielestä ei yksikään kyllä ollut niin paha etteikö niitä olisi voinut laskea ihan kunnolla. Sitten vielä mulla oli suksissa niin hyvä luisto, että jouduin koko ajan mäissä jarruttelemaan etten olisi laskenut edellä menevän päälle.
Mutta nyt vähän tunnelmakuvia:
Maalissa, minä ja iskä. Ja pakko niistää kun ei kesken kaiken ehtinyt. :)
Ja viimeisenä päivän saldo :)
P.S. Nyt voin myös sanoa voittaneeni Juha Miedon hiihdossa, hän lähti samalle 32 km:lle, ja tuli vasta pitkän aikaa mun jälkeen maaliin. :) Tosin mulla ei kyllä ollut yhtä paljon tuttuja ja juteltavaa ladun varrella, mutta silti... :)
Last weekend at the ski event. It was great, though I found some muscles I didn't know even exist. My time was about four hours for 32 kilometres and I'm quite satisfied for it. The best thing was the atmosphere, of course!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti